Själv på förskolan -itsekseen esikoulussa

Idag var alltså A:s första dag på förskolan utan sin mamma. Vi gick dit på morgonen som vanligt. På vägen dit sade jag till honom att idag ska mamma inte var med under dagen utan att han fick utforska förskolan själv. Han koncentrerade sig på bussar som passerade. Framme på förskolan möttes vi av en av lärarna som tog emot oss med ett leende på läpparna. Jag tog av A jackan och han började redan ge sig iväg inåt. Läraren tog upp honom då och tog av honom skorna. Sedan fick han en puss på kinden och vi sa hejdå. Han var mer fokuserad på att gå in, förstod nog inte att jag skulle gå fast jag öppnade dörren och gick iväg. Så det var ju smärtfritt att lämna honom. Jag gick iväg till arbetsförmedlingen och anmälde mig arbetslös. Fick handlingsplan med en massa tider för diverse uppföljningar och faktiskt en hel del info om hur saker och ting numera fungerar (verkar rätt bra förutom det faktum att man numera har hela landet som arbetssökningsområde, och att man har små barn hemma utgör inte anledning till att begränsa området, visst). Framkallade 22 bilder på nära och kära för att göra en album till A att ha på förskolan och klistrade dem på papper samt skrev lite informativ text på dem. Handlade lite på Åhlens och blev av med kameran. Skit också. Lyckligtvis hade jag tömt minneskortet precis igår kväll på alla bilder (bla A:s födelsedagsbilder och de första dagarna på förskolan). Det kan man säga var en jävla tur det för hade jag inte laddat över bilderna igår och blivit av med den, då hade jag varit riktigt ledsen. Själva kameran går ju att ersätta.
Strax efter halv tre gick jag sedan för att hämta honom och där satt han vid mellisbordet nöjd och åt på en macka. Han verkade haft det bra och enligt personalen så hade han varit lugn och fin förutom en kort episod på förmiddagen då han hade varit lite ledsen, som sedan gick över ganska snabbt. Han hade ätit bra och sovit drygt en timme. För att vara den yngsta skötte han sig galant. Ska noteras att jag hann inte skriva klart igår så därför blir tidssyftningen lite fel men live with it. Imorse visade han inte heller några ledsenhets tecken fasten det var flera av de andra som fortfarande var lite ledsna för att de hade blivit lämnade där. Spännande med rapporten på em.

Niin eilen oli siis pikkumiehen eka päivä itsekseen esikoulussa. Käveltiin sinne ihan normaalisti aamulla. Matkalla sanoin sille sitten, että tänään äiti ei jääkkään sinne vaan, että A saa tutkia esikoulua ihan itsekseen. Se keskittyi ohi ajaviin linja-autoihin. Kun päästiin perille niin meitä oli vastassa hymyilevä täti joka otti meidät vastaa. Otin A:lta takin pois ja se oli jo menossa täyttä päätä sisälle kun piti jarrutella jotta saisi kengät pois. Esikoulunope otti sitten A:n syliin ja otti siltä kengät pois. Annoin sille sitten suukon poskelle ja sanoin moikka. Sillä oli mielenkiinto muualla ja halusi vaan sisään vaikka näkikin (jos sitä edes kiinnosti), että olin lähdössa. Eli se jättö menikin ihan kivuttomasti.
Lähdin siitä sitten työkkäriin ilmoitautumaan. Sain sieltä sotasuunnitelman ja kasan aikoja jolloin tarvii taas antaa kuulua itsestään. Sain myös ihan hyvin tietoja eri vaihtoehdoista ja, että on mahdollisuus saada jonkin näköinen "valmentaja" joka auttaa työnhaun tehostamisessa. Jatkoin matkaani fotoliikkeeseen kehittämään 22 kuvaa läheisistä A:n esikoulualbumia varten. Sieltä syömään ja shoppailemaan. Onnistuin sitten hävittämään meidän järjestelmäkameran, harmi. Tosin sanottakoon siinä olleen onnea onnettomuudessa, koska olin juuri edellisiltana siirtänyt kuvat koneelle ja tyhjentänyt muistikortin, onneksi! Muuten olis mennyt A:n synttärikuvat ja ekat esikoulukuvat. Sitten vasta olisikin v...ttanut. Kameran voi kuitenkin aina korvata.
Sitten vähän jälkeen puolikolme menin hakemaan murua ja siellä se istui tyytyväisenä välipalapöydässä ja mutusti leipää. Eipä juuri reagoinnut mun tuloon lainkaan, ei liikkuttanut evääkään. Vähän pistää miettimään hattaisko sitä jos mä häviäisin kun ei se ole koskaan juuri välittänyt mitään mun menosta, hmmm. Tuntui viihtyneen ja henkilökunnan mukaan se oli ollut ihan rauhallisena paitsi pientä hetkeä aamupäivällä ja oli syönyt hyvin ja nukkunut reilun tunnin. Ollakseen ryhmän nuorin niin se suoriutui päivästä aivan kybällä. Eipä se tänäaamunakaan juuri tuntunut sitä liikkuttavan kun mä lähdin. Tällä kertaa sen huomio kohdistui niihin muihin lapsiin joista osa oli vielä surullisia vanhempien lähdön jälkeen. Olin huomaavinani jo selkeää itsenäistyneisyyttä siinä illallispöydässä muuten eilen. Se otti nimittäin mukin tomerasti käteen ja joi itse siitä vaikka on sillä se muki aikaisemminkin ollut, mutta ei sitä ole kiinnostanut vaivautua nostamaan sitä suulle ja kallistaa. :)