Pussar -Pusuja

Imorse på hade jag A i bärsele till förskolan. Han släpade den till mig själv och jag tänkte -varför inte. Jag försökte få honom att gå en bit själv men han hade ingen lust med det så resten av vägen bar jag honom i famnen. Han tyckte det var mysigt och jag passade på att be om en puss och jag fick det!!! Och en till ngt senare och flera på kvällen. :)))) När jag skulle lägga honom så fick jag sista pussen (ja, det är kanske inte riktigt en puss som man tänker med putande mun utan snarare körde han den franska varianten med öppen mun fast utan tunga, men det är väl så de små liven pussas). Farmor och farfar var förbi en stund, fikade och lämnade lite saker som vi hade glömt på landet. Det tyckte vi var roligt.

Tänä aamuna kannoin A:n esikouluun rintarepussa, jonka se itse raahasi mulle jolloin ajattelin, että no mikäs siinä. Yritin saada sitä kävelemään hieman itse matkalla, mutta ei sitä oikein huvittanut, jotenka kannoin sitä sitten sylissä lopun matkaa. Sen mielestä se oli mukavaa ja käytin tilaisuuden hyväkseni ja pyysin pusua ja mä myös sain sen!!! :) Ja hieman myöhemmin vielä toisen ja useamman illalla. :))) Nukkumaan menessä sain vielä viimeisen pusun (nehän on sellaisia suu-auki pusuja, mutta eikös ne vähän niin pussaa). Isovanhemmat kävi myös illalla tuomassa vähän tavaroita, mitä meiltä oli jäänyt mökille. Keitin kahvit ja ne sai hetken touhuta A:n kanssa. Se oli mukavaa.

klängig -ripustautuva

Idag hade varit ungefär som igår med att han hade varit lite ledsen när han väl uppfattade att jag faktiskt hade gått (han får väl börja vara lite uppmärksam, det är ju inte riktigt så att jag smyger iväg...). Men det blir bra om han får vara hos ngn av fröknar. När jag hämtade honom så var de ute och han såg inte mig direkt så jag passade på att titta en stund vad han hade för sig. Han var tillfreds med livet och höll på å knata omkring. Blev fotograferad av fröken och satt på huk. Sedan såg fröken mig och jag hälsade på henne. Hon sade till honom att mamma var där och då såg han sig om och fick syn på mig men även en kabelrulle som då vann och han gick efter den. Men han ville visa för mig hur han lekte så det var nog inte så att han struntade i mig utan att han ville visa för mig vad han har fått göra. Efter ca. fem minuter när snurren hade snurrat iväg tyckte han att det var läge att ge mamma en kram. Även idag hade allt gått bra. På kvällen hemma var han väldigt klängig och skulle vara i famnen eller så gnällde han. Han fick ta en liten tupplur också för han hade bara sovit i 50 minuter.

Tämä päivä oli suunnilleen niinkuin eilinen siinä mielessä, että sillä oli tullut suru puseroon vasta jonkin ajan kuluttua siitä kun minä lähdin, mutta oli sitten mennyt ohi sai olla sylissä. Kun menin sitten hakemaan niin ne oli ulkona ja se ei nähnyt mua heti jotenka päätin seistä ja vaan katsella hetken sen touhuja. Se tuntui olevan tyytyväinen elämään ja käveli ympäriinsä. Yksi hoitajista otti siitä kuvia ja se kävi sitten kyykkyyn. Hoitaja näki sitten mut ja mä moikkasin sitä. Se kertoi A:lle, että äiti oli tullut joilloin A katseli ympäriinsä ja näki sitten mut. Näki samalla kaapelirullan joka oli selkeästi mielenkiintoisempi. Se lähti sen perään ja rupesi tutkimaan sitä. Se katsoi mua ja sanoi jotain omalla kielellään ja halusi selvästi, että mä otan osaa sen leikkiin ja meninkin sinne. Sillä oli ollut taas pääpiirteittäin hyvä päivä. Illalla sitten kotona se oli aika riipuvainen ja halusi syliin ja jos ei päässyt niin valitti. Aika paljon valitusta illan mittaan, joo. Sai ottaa tirsat vielä iltapäivällä kun ei ollut nukkunut kuin 50 min.

Själv på förskolan -itsekseen esikoulussa

Idag var alltså A:s första dag på förskolan utan sin mamma. Vi gick dit på morgonen som vanligt. På vägen dit sade jag till honom att idag ska mamma inte var med under dagen utan att han fick utforska förskolan själv. Han koncentrerade sig på bussar som passerade. Framme på förskolan möttes vi av en av lärarna som tog emot oss med ett leende på läpparna. Jag tog av A jackan och han började redan ge sig iväg inåt. Läraren tog upp honom då och tog av honom skorna. Sedan fick han en puss på kinden och vi sa hejdå. Han var mer fokuserad på att gå in, förstod nog inte att jag skulle gå fast jag öppnade dörren och gick iväg. Så det var ju smärtfritt att lämna honom. Jag gick iväg till arbetsförmedlingen och anmälde mig arbetslös. Fick handlingsplan med en massa tider för diverse uppföljningar och faktiskt en hel del info om hur saker och ting numera fungerar (verkar rätt bra förutom det faktum att man numera har hela landet som arbetssökningsområde, och att man har små barn hemma utgör inte anledning till att begränsa området, visst). Framkallade 22 bilder på nära och kära för att göra en album till A att ha på förskolan och klistrade dem på papper samt skrev lite informativ text på dem. Handlade lite på Åhlens och blev av med kameran. Skit också. Lyckligtvis hade jag tömt minneskortet precis igår kväll på alla bilder (bla A:s födelsedagsbilder och de första dagarna på förskolan). Det kan man säga var en jävla tur det för hade jag inte laddat över bilderna igår och blivit av med den, då hade jag varit riktigt ledsen. Själva kameran går ju att ersätta.
Strax efter halv tre gick jag sedan för att hämta honom och där satt han vid mellisbordet nöjd och åt på en macka. Han verkade haft det bra och enligt personalen så hade han varit lugn och fin förutom en kort episod på förmiddagen då han hade varit lite ledsen, som sedan gick över ganska snabbt. Han hade ätit bra och sovit drygt en timme. För att vara den yngsta skötte han sig galant. Ska noteras att jag hann inte skriva klart igår så därför blir tidssyftningen lite fel men live with it. Imorse visade han inte heller några ledsenhets tecken fasten det var flera av de andra som fortfarande var lite ledsna för att de hade blivit lämnade där. Spännande med rapporten på em.

Niin eilen oli siis pikkumiehen eka päivä itsekseen esikoulussa. Käveltiin sinne ihan normaalisti aamulla. Matkalla sanoin sille sitten, että tänään äiti ei jääkkään sinne vaan, että A saa tutkia esikoulua ihan itsekseen. Se keskittyi ohi ajaviin linja-autoihin. Kun päästiin perille niin meitä oli vastassa hymyilevä täti joka otti meidät vastaa. Otin A:lta takin pois ja se oli jo menossa täyttä päätä sisälle kun piti jarrutella jotta saisi kengät pois. Esikoulunope otti sitten A:n syliin ja otti siltä kengät pois. Annoin sille sitten suukon poskelle ja sanoin moikka. Sillä oli mielenkiinto muualla ja halusi vaan sisään vaikka näkikin (jos sitä edes kiinnosti), että olin lähdössa. Eli se jättö menikin ihan kivuttomasti.
Lähdin siitä sitten työkkäriin ilmoitautumaan. Sain sieltä sotasuunnitelman ja kasan aikoja jolloin tarvii taas antaa kuulua itsestään. Sain myös ihan hyvin tietoja eri vaihtoehdoista ja, että on mahdollisuus saada jonkin näköinen "valmentaja" joka auttaa työnhaun tehostamisessa. Jatkoin matkaani fotoliikkeeseen kehittämään 22 kuvaa läheisistä A:n esikoulualbumia varten. Sieltä syömään ja shoppailemaan. Onnistuin sitten hävittämään meidän järjestelmäkameran, harmi. Tosin sanottakoon siinä olleen onnea onnettomuudessa, koska olin juuri edellisiltana siirtänyt kuvat koneelle ja tyhjentänyt muistikortin, onneksi! Muuten olis mennyt A:n synttärikuvat ja ekat esikoulukuvat. Sitten vasta olisikin v...ttanut. Kameran voi kuitenkin aina korvata.
Sitten vähän jälkeen puolikolme menin hakemaan murua ja siellä se istui tyytyväisenä välipalapöydässä ja mutusti leipää. Eipä juuri reagoinnut mun tuloon lainkaan, ei liikkuttanut evääkään. Vähän pistää miettimään hattaisko sitä jos mä häviäisin kun ei se ole koskaan juuri välittänyt mitään mun menosta, hmmm. Tuntui viihtyneen ja henkilökunnan mukaan se oli ollut ihan rauhallisena paitsi pientä hetkeä aamupäivällä ja oli syönyt hyvin ja nukkunut reilun tunnin. Ollakseen ryhmän nuorin niin se suoriutui päivästä aivan kybällä. Eipä se tänäaamunakaan juuri tuntunut sitä liikkuttavan kun mä lähdin. Tällä kertaa sen huomio kohdistui niihin muihin lapsiin joista osa oli vielä surullisia vanhempien lähdön jälkeen. Olin huomaavinani jo selkeää itsenäistyneisyyttä siinä illallispöydässä muuten eilen. Se otti nimittäin mukin tomerasti käteen ja joi itse siitä vaikka on sillä se muki aikaisemminkin ollut, mutta ei sitä ole kiinnostanut vaivautua nostamaan sitä suulle ja kallistaa. :)

Feber -kuumetta

En jobbig natt bakom oss med gråt och ledsenhet. Han fick sova hos oss delar av natten. På morgonen kändes han varm och jag mätte febern till 38.2 grader celscius. Därmed var det bara att ringa in och meddela att vi tyvärr måste stanna hemma sista inskolningsdagen. Snopet. Han verkar ju ha trivts bra på dagis och nu känns det som att man kommer att halka bakåt lite. De skulle diskutera hur vi ska göra när A kommer tillbaka efter tillfrisknad. Kanske att jag lämnar honom men att det blir en kort dag. Vi får se. Hittills han har ätit rätt så bra (lunchen verkade inte vara favoriten, broccoli verkar ta emot lite, den spottar han ut nämligen). Generellt har han börjat skicka ut saker ur munnen mycket mera än förut så jag antar att han har börjat bilda en uppfattning om vad som är gott och vad som inte är fullt så gott som en del annat. Igår åt han blodpudding för första gången på dagis (fick stoppa in vissa bitar flera gånger men den gick ner till slut). Att somna gick betydligt bättre dag två också även om det tog en stund, men han var lugn för det mesta. Jag tog inte med mig kameran igår vilket jag ångrade ca. 5 min efter att vi hade kommit till förskolan, för där höll han på att putta på en dockvagn tillsammans med en tjej från gruppen efter att hon hade hjälpt honom ta upp vagnen (som han hade vält tidigare). Det såg hur gulligt ut som helst. Egentligen var det nog så att hon hade tänkt att ta över vagnen men han hängde på och tog tag i andra handtaget och efter en stund så släppte hon och A var herren över vagnen igen. De ska nog bli bra kompisar de två. Hon verkar hur gullig och rolig som helst. Till ex. när hon vaknade från tupplur ungefär samtidigt som A så gav hon ett stort leende och glatt HEJ! till alla omkring. Och hon slår sig mest också, men hon är lika glad för det, det är framåt som gäller.

Aika työläs yö takana. Itkua ja hampaiden kiristystä ja A nukkui ajoittain meidän välissä vaikkakaan siinä ei kyllä tainnut nukkua kukaan kovin hyvin, ei ainakaan vanhemmat. Aamulla sainkin sitten mittariin lukemat 38.2 astetta celciusta ja ei auttanut kun soittaa esikouluun ja ilmoittaa asia. Näin ollen meidän kolmas sopeutumispäivä jäi siihen. Ne sano keskustelevansa miten tehdään sitten kun tullaan takaisin, ehkä niin, että jätän A:n aamulla mutta en kuudeksi tunniksi vaan lyhyemmäksi ajaksi (ehkä vähän tilanteesta riippuen). Tuntuu vähän kun otettais takapakkia nyt, sekin kun tuntuu viihtyvän siellä hyvin, katellaan. Tähän mennessä se syönyt ihan ok, mitä nyt syljeskeli parsakaalit ja muut kastikkeen höysteet pihalle, ei tainnut olla hyvää ainakaan tänään. pastaa se kyllä söi kun jätin tortellinit vielä pienetämättä niin se oli vielä viihdyttävää, kun sinne pysty työntää sormen sisälle ja niihin pystyi puhaltaa, mutta meni sinne suuhunkin jokunen ennen leikin alkua. Se on muutenkin ruvennut hylkimään tiettyjä ruoka-aineita, mitkä tulee sitten paluupostissa suusta ulos. Kai sen maku on nyt sitten alkanut valkkaamaan suosikkeja. Edam juustosta se tykkää kun hullu puurosta, leipä jää syömättä ottaa vaan juuston päältä. :) Eilen se söi esikoulussa veripuddingia (eli kai sen vois verilettuihin rinnastaa, täällä ne vaan tekee siitä isomman palan ja siitä sitten leikataan siivuja ja paistetaan pannulla, tosin nämä taisi olla uunissa paistettuja). Nukahtaminenkin sujui paljon helpommin eilen kun eka päivänä vaikka siihen meni oma aikansa, mutta pysyi rauhallisena. En ottanut kameraa mukaan eilen ja kaduin sitä n. 5 min sinne esikouluun tulon jälkeen, kun A niin nätisti työnsi nukenrattaita yhden ryhmän tytön kanssa. Se tyttö oli auttanut sitä nostaa vaunut ylös kun se oli onnistunut kippamaan ne kumoon. Mä luulen, että se oli oikeasti ajatellut pölliä ne A:lta, mutta A vaan rauhassa tarttui toiseen kahvaan ja työnsi sen tytön kanssa. Kai se sitten totes, että ei se A varmaan päästä irti ja luovutti. Mutta kyllä se oli herttaisen näköistä. Eiköhän niistä tule ihan hyvät kaverit. Se tuntuu olevan tosi suloinen tyttö esim kun se heräs päikkäreiltä suunnilleen samaan aikaan kun A niin se katseli hetken ympärilleen ja hymyili sitten isosti kaikille ja sanoi kirkaalla äänellä HEJ! ja se tyttö kolhii itseään eniten (eilenkin kaatui ja naarmutti vasemman posken ja otsan asfalttiin ja siinä oli vanhatkin naarmut vielä näkyvissä, reppana. Kun me oltiin tutustumassa maanantaina niin siltä jäi sormet vähän oven väliin, ei siis mitään pysyvää vammaa, mutta taisi vähän sattua) ja silti aina hyvällä tuulella, eikun meno päällä.

Första förskoledag -Eka esikoulupäivä!!!

Det var länge sedan sist, men nu måste jag bara skriva. Vi började inskolningen på förskolan idag. Det hela började med gruppfoto och A skötte sig jättefint, han fick sitta högst upp på ett bord. Jag var lite orolig en stund men han satt lungt och fint hela tiden (undrade nog mest över hela tumultet och den ngt "galna" fotografen, hon var jätte duktig på att få barnens uppmärksamhet och fixade fotosessionen blixtsnabbt, ett under med tanke på att några var lite lessna till en början och andra ville inte riktigt sitta still...). Sedan fick vi gå in med några andra och åt lite förmiddagsfrukt. Förskoleläraren fick jobba en del för att få barnens uppmärksamhet, mycket sång och hojtande. Men glad var hon hela tiden. Fick höra att hennes mor var finsk. Det är totalt tre fröknar (man får egentligen inte kalla dem så men det är enklare just nu) och två av dem har finska föräldrar (dock verkar det som att de inte talar finska eller lite oklart). Sedan försvann han iväg till en lekhörna med legos och klossar. Där höll han på å pyssla med ett annat barn och efter en stund var alla där och grejade med legos och allt möjligt. Han blev puttad av en lite äldra tjej men tog det coolt. Tjejen blev tillrättavisad av fröken (vänligt men bestämd). Jag satt vid sidan av och iaktog och fotade. Vid ca. elva var det dags för mat men innan dess var det samling och sång. A åt ganska bra och det gick rätt så bra för honom att sitta på stolen också (ville inte riktigt hela tiden men han åt upp allt jag hade lagt upp åt honom med lite hjälp). Det var kyckling med ris och kokta grönsaker. Sedan skulle alla gå å lägga sig och det var intressant med tanke på att A är van vid att somna själv i sin säng. Nu skulle ju alla 9 barn gå å lägga samtidigt på samma täcken och dela filtar. Han var inte alls redo att sova och var lite bråkig och ville inte ligga still. Han grät rätt ordentligt och jag var orolig att han skulle förstöra för allihopa men på ngt sätt lyckades de somna förutom en kille som körde igång världens bråk när en fröken skulle ut och han fick inte följa med. Där stod han och gallskrek och halvsov. Lyckades lugna ner A också och han somnade till slut trots skrikande grabben. När A väl hade somnat gav även sista upp och stupade. A sov väl drygt en timme eller så och jag var nöjd med det. Efter lite lek och mellis fick vi gå hem. Det gick riktigt bra tycker jag.

Johan siitä on pitkä tovi kun on viimeksi tullut kirjoitettua, mutta nyt on ihan pakko. Tänään aloitettiin sitten esikoulutreenit (kolme päivää kestää ja sitten sen olis tarkoitus olla siellä ihan itse max. 6 h päivässä). Koko hommahan sitten alkoi ryhmäkuvalla ja A hoiti sen ihan viileesti niin kuin yleensä. Se sai istua ylimpänä pöydällä. Olin hetken hieman huolissani mutta hyvin se pysyi siinä rauhallisena (ihmetteli lähinnä ympärillä olevaa hälinää ja sitä hieman "hullua" kuvaajaa, joka muuten hoiti homman kotiin tosi hyvin ja vielä nopeasti, ihme ottaen huomioon, että osa lapsista oli alkuun itkuisia ja toiset ei olis millään pysynyt paikallaan...). Sitten saatiin hetken ulkoleikin jälkeen mennä sisälle muutaman muun kanssa. Siellä A sai sitten aamupäivä hedelmää open laulun ja hihkuilun kannustamana. Oli sillä hommaa pitää lasten huomio itsessään, mutta jotenkin se onnistui ja koko ajan iloisena (samalla kun se rupatteli meidän kanssa, selvisi, että sillä on suomalainen äiti). A kummasteli meininkiä jonkin verran. Siellä on kolme opea ja kahdella niistä on suomalaiset äidit, mutta mun käsittääkseni ne ei puhu paljon suomea, tosin se on hieman epäselvää. Sitten A hävisi yhteen lekkinurkkaan leikkimään legoilla yhden toisen lapsen kanssa ja hetken päästä siellä oli kaikki. Yksi tyttö tönäsi sen nurin ja meinas alkaa talloa sitä, mutta ei se ollut siitä moksiskaan ja tyttö sai nuhtelut opelta. Minä seurasin vierestä ja otin kuvia. Sitten n. kl. 11 oli lounaan aika ja A söi ihan kohtalaisesti ja tyhjensi lautasen tosin avun kanssa (eli ei ihan kaikkea itse lapannut suuhun). Hyvin se istui tuolillakin vaikkakin ei ihan koko aikaa. Tarjolla oli siis kanaa, riisiä ja keittetyjä vihanneksia. Sitten olikin aika lähtee nukkumaan, mikä olikin mielenkiintoista ottaen huomioon, että meidän herra on tottunut nukkumaan itsekseen omassa sängyssä tai vaunussa ja nyt se jakokin koht. pienen tilan 9 muun lapsen kanssa, jotka myös yritti rauhottua nukkumaan. Siinä meni oma aikansa kun A ei ollutkaan ihan valmis nukkumaan. Itkua ja hampaiden kiristystä, mä jo huolestuin, että se aiheuttaisi yleisen kaaoksen, mutta kyllä ne muut vaan nukahti paitsi yksi poika joka sitten aloitti oman konsertin kun yksi opeistä poistui huoneesta. Siinä se sitten seisoi ja huusi ja puolinukkui. A:kin sitten rauhottui ja nukahti huudosta huolimatta. Kun A oli nukahtanut niin viimeinenkin luovutti ja kellahti nukkumaan. Reilun tunnin taisi nukkua ja hetken leikin ja liidun syönnin jälkeen saatiin välipalaa ja sitten olikin aika lähteä kotiin. Oikein hyvin meni eka päivä.