Världens finaste! -Maailman ihanin!

Lille man har jag. Ögonen är redan mycket bättre efter tre behanlingar med antibiotika salva och han har inte gnällt någonting. Han äter delvis själv dvs. jag ser till att det finns mat på skeden och han stoppar skeden i munnen (kör med två skedar för att få tag på en sked själv när han upptagen med den andre). Han är hur duktig som helst. Visst blir det spill men ganska lite och framför allt mindre än med fingrarna (det kanske hjälper att ha orinnigt mat). Han kan ta ett antal steg med stöd av ett av mammas fingrar, som är mest mental men lite får man hålla emot. Han kan stå utan stöd mellan 30-60 sek (lite beroende på vad han gör). Ska försöka fånga på bild, dock är det sällan man hinner med kamera i sådana lägen om man inte bär med sig den hela tiden.

Pikkumies minulla. Silmät on jo paljon paremmat kolmen antibioottiannoksen jälkeen ja yhtään se ei ole valittanut. Se syö jo osittain itse, eli laittaa lusikan hienosti suuhun kun siihen vaan laittaa ruokaa. Hyvin vähän tippuu pois vaikka aina jonkin verran (voihan olla, että ruoan koostumus auttaa asiaa, se pysyy nimittäin varsin hyvin lusikassa). Käytän muuten kahta lusikkaa, että saisin aina johonkin lusikkaan laitettua ruokaa, kun se on työllistettynä toisen lusikan kanssa. Se saa otettua jo muutaman askeleen ihan vaan yhteen minun sormista tukeutuen (lähinnä on tuki varmaan henkistä vaikka hieman saa pitää vastaan). Lääkärikään ei ollut maanantaina uskoa, että Alfred oli Alfred kun se listasta luki, että oli kyse n. 8 kk lapsesta ja me duunailtiin kävelytreenejä siinä odotellessa. Oli varsin otettu. :) Seisookin ilman tukea n. 30-60 sek vähän riippuen mitä se tekee tai on tekemättä. Tarttis yrittää saada kuvaa siitä, ei vain jaksa roudata kameraa kainalossa ihan koko aikaa.